Kevätflunssa ja sinä-muoto

Influenssa, tuo produktiivisuuden kauhu. Olen kolmatta päivää kuumeessa, muutamme uuteen asuntoon vappuna, käsikirjoituksen deadline on touko-kesäkuun vaihteessa. Esilukijat kyselevät jo käsikirjoituksen perään, mikä tietysti pitää minut liikkeellä ja varpaillani. Olen varannut kevään lähes yksinomaan kirjoittamiseen, ja vaikka arvio kirjan pituudesta on paukkunut viidenneksellä (luvassa on iso kirja, jollei kustannustoimittaja leikkaa sivumäärää alaspäin), haluan lähettää tekstin esilukijoille ja arvostelupalveluun siltikin kesäkuussa.…

Jatka lukemista

Voiko 12-vuotias ryhtyä kirjailijaksi?

Näen usein keskustelupalstoilla huolestuneita nuoria, jotka kysyvät, voiko kirjan kirjoittaa kahdentoista, neljäntoista, tai seitsemäntoista vuoden iässä. Vastaukseni on aina sama: Voi, ja vielä erinomaisesti. Kaikki eivät ehkä saa samaa menestystä kuin Christopher Paolini kirjallaan Eragon, eikä monien ensimmäinen tarina edes löydä kustantajaa, mutta mikään kirjoittamiseen käytetty aika ei koskaan mene hukkaan — päinvastoin. Käyttääkseni itseäni esimerkkinä Kirjoitin ensimmäisen novellini kaksitoistavuotiaana……

Jatka lukemista

”Olemme päättäneet olla kaikki ihmisiä”

Rakenteellisen syrjinnän tärkeimpiä tunnuspiirteitä on sen näkymättömyys.  Yhteiskunta kohtelee yksilöitä eriarvoisesti, mutta koska yksilöt itse kokevat olevansa syrjinnän yläpuolella, ongelmat valuvat taka-alalle piiloon. Siellä ne ovat ei-kenenkään ongelma, sikäli kun niitä tunnistetaan ongelmaksi lainkaan. Kuinka usein olet julkisessa tilassa liikkuessasi kiinnittänyt huomiota siihen, miten vaikeaa siellä on liikkua pyörätuolissa? Jollet ole pyörätuolissa, todennäköisesti harvoin. Kielemme rakenteelliseen syrjintään on viimein tarttunut…

Jatka lukemista