Blogi

Valo pimeydessä (Aurinkosydän)

Kaksi vuotta jatkuneeseen eristykseen nähden on ihme, että kukaan meistä on kirjoittanut yhtään mitään. Ilman museoita ja kirjastoja pääni on ollut tyhjä — en ole monina viikkoina lähtenyt omaa kortteliani kauemmas. Nyt toivon, että pahin on takanapäin ja maailma vähitellen avautuu. Jos hyvin käy, minut näkee lokakuussa puhumassa julkisesti tarinarakenteista ja niiden hyödyistä Ison Omenan kirjastossa. Kirjamessukausi tekee myös tuloaan. Yliopisto-opintoni ovat loppusuoralla ja aikaa jää taas romaanin editoinnille. Ennen kuin huomaankaan, on taas kevät. Lue lisää…

Serafia Alho, sitten

Valmis käsikirjoitus — mitä nyt?

Aloitetaanpa uutisista, niitä nimittäin on. Blogi on levännyt hiljaisuudessa, koska minulla on ollut kiire kirjoittaa, ja siinä se nyt on: valmis käsikirjoitus. Valmis. Ei vielä täydellinen, ei lähellekään. Valmis vain siinä mielessä, että kaikki muutokset, joita voin tehdä, ovat enää joko kosmeettisia tai sellaisia, että ne tekisivät romaanista erilaisen tekemättä siitä parempaa. Tässä vaiheessa esilukijani eivät kuitenkaan voi juuri enää auttaa minua, vaan teksti tarvitsee ammattilaisen katsetta, ja niin käsikirjoitus on nyt matkalla kustantamoihin ja Lue lisää…

Serafia Alho, sitten

Niin se oli syys

Aika, se ei odota ketään. Syksy ja talvi pyörteilivät ohi sellaisella vimmalla, että ei vain kuin hatusta kiinni ja odottamaan tyynempää ilmaa. Tavoitteeni oli editoida syksyn mittaan, mutta huomasin varsin pian, etten luentojen ja ryhmätöiden lomassa pystynyt pitämään kokonaista romaania tuoreena muistissa. Olen nyt järjestänyt aikatauluni niin, että muullekin kuin yliopisto-opinnoille jää aikaa, mutta melkoinen tämä pyöritys on ollut. Äskenhän oli heinäkuu? Sain esilukijoiltani mittaamattoman arvokasta palautetta (kiitokset erityisesti Tapiolan kirjaston betalukijapalvelulle) jonka perusteella olen Lue lisää…

Serafia Alho, sitten